Itävallan reissun jälkeen on tullut mietittyä asioita ja lopputulos on nyt sitten otsikon mukainen, eli triathlonurani on nyt saanut pisteen peräänsä. Eli selväksi suomeksi, triathlonkilpailut on nyt nähty ja koettu ja on aika siirtyä muihin tehtäviin. Itävallan kisan jälkeen kävin vielä rimpuilemassa Joroisilla, sillä halusin kuitenkin osallistua vielä kerran Suomen hienoimpaan kilpailuun ja yritin tietysti myös puolustaa viime vuoden mestaruutta. Väsyneen miehen menoahan se oli alusta saakka ja homma jäi sitten juoksuosuudella kesken kun sain totaalisen tarpeekseni rimpuilusta. Nyt on sitten levon ja muiden asioiden vuoro.
Itävallan Ironmanista tuli yksi urani vaikeimmista kilpailuista. Ensimmäisen ja todennäköisesti viimeisen kerran urallani tein Ironman kilpailun, jossa alusta asti eteneminen oli vaikeaa. Pakko se nyt on tunnustaa, ettei ole mikään teräsmies. Kevät ja alkukesä ovat olleet niin raskaat, että takki oli tyhjä jo kilpailun alettua ja kilpailusta tuli selvitymistaistelu kilpailun sijaan. Kevään Torreviejan leirin jälkeen kokonaisrasituksen (suru, harjoittelu, työkiireet) aikaansaama stressi on pikkuhiljaa kasvanut kasvamistaan ja Itävallan Ironmanissa tilanne sitten konkretisoitui.
